Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Tanja huomautti, ettei meidän Neiduli ole vielä täällä. Kauhia kömmähdys, vaikka yhtä rakas hän on kun Mio ja Lumikkikin. Tässä siis meidän Neida - ihana ADHD Mittelspitz -tyttönen.
Netta ja Neida uusien ylpeiden äitiensä sylissä :).
Neiduli ja hänen äitinsä
Mamman kaunis tyttö
Neidalle:
"Kun pienet tummansiniset silmät katsoivat ensi kerran silmiini, katsoivat ne heti suoraan sydämeeni."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ihania pieniä karvapalleroita, on ne niin sulosia ;)
Oioioi, aivan ihania söpöläisiä! Voi kun minulla on "koirakuume", 14 vuotta minulla oli koiria, nyt on mennyt jo kaksi vuotta ilman...
Voi kun suloisia hauva vauvoja
Ihana uusi söpöliini teillä! PS. Runosi ovat tosi kauniita
Ihanania. :D Niin on kotisikin. Tulin tännekin ihastelemaan. ;) Aina yhtä kaunista. :D
Lähetä kommentti