Heipä hei blogiystäväiseni! Syksy kiireineen on painanut päälle, enkä ole ehtinyt päivittää blogiani. Sisustusinto on silti edelleen tallella, tässä on joitain askarruksia, joita olen viimeaikoina väsännyt.


Keittiöön saamani vanha pirtinpöytä sai kylkiinsä tonttimme alkuperäisen torpan kahvat. Kanteen kiinnitin myös kauniita sanoja - olen vallan huono käyttämään pöytäliinoja, joten nämä korvatkoot tekstiilit.



Keittiön oviverho sai "rouheamman lookin" vanhasta pitsistä, printatusta juuttikankaasta ja narusta.

Eteisen ruma sähkökaappi naamoitui vanhasta lakanasta ja printti-juutista askaroimani verhon taa.


Avomies on saanut pikkupoikana kummeiltaan kokopuisen pirttiryhmän pukinkonttiin. Penkit saivat uuden elämän raheina.

Pöytäkin sai uuden käyttötarkoituksen, tätä joudun tosin vielä jatkojalostamaan.


Yläkerran portaat somistuivat edullisilla sisustustarroilla. Portaat tosin odottavat uudelleen maalausta, mutta nautiskelen näistä nyt väliajan.


Laatikot numeroin avaimenperillä:). Oli tarkoitus ottaa puutaustat pois, mutta sopivatkin sellaisenaan muun kodon väritykseen.




Ulkoportaille on saapnut jo syys. Maalla on ihanaa se, että materiaaleista ei ole pulaa!

Pieniä yksityiskohtia romuromantiikasta...

Sain jokin hetki sitten aivan mielettömän suloisen lahjan:





Lahjan antajat ovat tässä... heille omistankin toisen runon kirjasta Ystäväni muistokirja:



"Vaik veikin elämä eri teitä,
ei mennyttä koskaan se unhoon heitä.
Soi muistojen kantelo kauniisti vaan,
vaikk' ois soittajat kaukana toisistaan."

- Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitos, lauluvihkokokoelma-

Hömpän hömppää!

Kaikki minua vähääkään tuntevat tietävät, että olen toivottoman rakastunut esineisiin. Kerään niitä kaikkialta. Kun hyllyt tuntuvat notkuvan jo liiankin kanssa, tapahtuu huimia. Kaikki pakataan laatikoihin huonekaluja lukuunottamatta. Hetki katsellaan. Ne aarteet joita tulee eniten ikävä tuodaan takaisin. Loput viedään varastoon "odottelemaan" tai laitetaan takaisin kiertoon. Kauniit esineet ovat arjen pieniä ylellisyyksiä. Liika on kuitenkin aina likaa...


Kohtaamiseni tämän vanhan täkin kanssa, oli rakkautta ensi silmäyksellä! Mikäpä onkaan mukavampaa, kuin ottaa päivätorkut vaaleanpunaiseen unelmaan kääriytyneenä.


Paras löytöni alennusmyynneistä oli tämä kirja. Aivan mielettömän upea, paras sisustuskirjani tähän saakka. Vanha radio on toimiva. En tosin ole saanut aikaiseksi ostaa siihen pattereita... mutta mukavahan tuota on katsellakin. Kirpparilta mukaan tarttuivat vanhat hassut kumisaappaat, toista on jouduttu paikkaamaankin sisäpuolelta. Ahkerassa käytössä ovat varmaankin olleet! Piirasvuokia ja muotteja ilman ei vain kerrassaan tule toimeen... Pottuhanskojen käytönnöllisyydestä voidaan olla montaa miltä.


Ilman näitä, tulisi tuskin toimeen... suloista hömppää kasapäin. Muistokirjaa olen lueskellut varsin ahkerasti, yritänkin muistaa jakaa siitä parhaat palat kanssanne. Olen kehittänyt itselleni intohimon kerätä servettirenkaita. Näitä oli kertynyt jo melkoinen määrä, kun tajusin ettei minulla ole niihin ainuttakaan kankaista servettiä. Noh, nyttemmin asia on korjattu. Oikeassa laidassa näkyvät ruusumukit hurmaavine rasioineen, sain siskoseltani nimipäivälahjaksi.


Kesän alennusmyynneistä en tehnyt merkittäviä löytöjä. Tälläisiä tarttui kuitenkin matkaan. Odottavat vielä oikean käyttötarkoituksensa löytymistä... minun aivotuksillani ensin tehdään hankinnat, sitten mietitään MITÄ IHMETTÄ NÄILLÄ TEKEE:).


Pallokuosi on viehättänyt minua aina.


Pukuhoneeseenkin hankin hieman suloista hömppää, pienet silitysvälineet ja hurmaavan tuoksuisen silitysveden!


Vanhat helmitaulut tuntuvat olevan kiven alla täällä päin Suomea. Tai jos jostain löytääkin, on hinta melkoinen. Ostin vanhalle helmitaululleni kaveriksi uustuotantoa. Hyvin tuntuvat viihtyvän toistensa seurassa...


Sain viimeinkin tilaisuuden poiketa tänne: http://sisustuscountrypuoti.net/. Jos ajatus vanhasta kauppakiinteistöstä, ystävällisestä palvelusta ja suloisista esineistä kiehtoo, suosittelen lämpimästi poikkeamaan!


Imatran reissulta toin pihakirpparilta tuliaisia myös koirilleni (noh, ehkä nämä ovat kuitenkin mieluisampia mammalle).


Löysin torimyyjältä vanhan kattovalaisimen ruokailutilaan. Puuosat eivät oikein ole värinsä puolesta makuuni. Nyt taidankin tehdä julmuuden ja tuunailla vanhaa aarrettani hieman paremmin kotimme värimaailmaan sopivaksi. Väristä voi antaa vinkkejä!


Keittiöömme on muuttanut uusi pöytä. Pyöreä vei turhan paljon tilaa. Raaputtelimme eräänä aurinkoisena alkukesän päivänä maalit saamastani myrkynvihreästä vanhasta pirtinpöydästä. Alta löytyi suloinen mintunvihreä väri.

Oma kotini

Minä rakastan tätä kotiani.
Rakastan omaa portinpieltä joka
jaksaa aina odottaa.
Rakastan tuttua tuoksua joka
kertoo että olen perillä.
Rakastan sitä ikävää joka
minulla on kun olen
poissa.



Tämä on minun rauhan tuojani,
minun voimani ammentaja.
Nämä seinät ympäröivät rakkautta,
katkeruus ja viha jääkööt ulkopuolelle,
etsikööt oman kotinsa.



Köyhän miehen hopea ja sinkki - konstailematonta kauneutta ja ryhdikkyyttä.




Avomiehen lapsuuden aarre, nyt jo silmäpuoli nalle tarkkailee vanhalla rautasängyllä arkiaskareitamme.






Löytöjä osto-ja myyntiliikkeen uumenista; valkoisia pitsihansikkaita, puuteria ja ihania vanhoja lettinauhoja.


Hyllyllä joululahja pikkusiskoltani; me siskokset päiväkodissa.




Aarteita vanhojen lasipurkkien kätköissä.


Vanhat aikakauslehdet ovat varsinaisia taideteoksia.



Kukkaset tuovat kevään kotiin.


Vanha metallinen tarjotin on herttainen kaikkine kuhmuineen ja kuluneine pintoineen.




Avomieheni aarteita; mummon ja ukin vanhat liköörilasit, lasikarahvitt lapsuudenkodista.




Tämä on hyvin tärkeä esine avomiehelleni; isosetänsä vanha puukko.