Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


maanantai 28. heinäkuuta 2008

Enkeleitä, onko heitä?


Koen suurta ylpeyttä siitä, että olen saanut elämääni nämä kaksi suurenmoista ihmistä. Kummityttöseni. Se oppi, mitä heiltä saan, on mittaamattoman arvokasta. He muistuttavat minua jatkuvasti siitä, mitä ei pidä koskaan unohtaa. Kiitos että olette olemassa.






Kummitädin nuket on huolehdittu unipuulle!



Omistankin pienille kummitytöilleni ensmmäisen värssyn kirjasta Ystäväni muistokirja (Taina Huuhtanen)

"Nukut taikka valvot,
taivas vartioi.

Uniin joskus tulla

enkeleitä voi."

(Anu Piilolan muistovärssykokoelmasta)


8 kommenttia:

Possumamma kirjoitti...

Enkeleitä on olemassa -onneksi.

On suuri rikkaus "omistaa" lapsia, oli ne sitten omia lapsia, kummilapsia taikka lapsenlapsia. Poika onkin mun elämäni suurin saavutus, kallein aarre.

Anonyymi kirjoitti...

Miten paljon pienet ihmiset meille opettaakin. nöin on sitten aikuisillakin mahdollisuus viisastua ja olla unohtamatta elämän herkkiä hetkiä ja iloja pienistä asioista, kuten vanhasta matkalaukusta ja siinä matkaamisessa.
-kati-

Veera kirjoitti...

Sydäntä lämmittäviä ajatuksia ja kauniita kuvia oli tänne ilmestynyt.:)

jaana kirjoitti...

Niin oikeassa olet! lapset ovat elämän suuria opettajia - olivat he sitten omia tai toisten! Pienissä ihmisen aluissa asuu suurin viisaus!!!!

Tiina kirjoitti...

Siinä mukavasti nukkuvat nämä kauniit nuket... oli sitten uniaika heilläkin!!! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sinulle ihanasta blogista. Paitsi että pääsen täällä ihastelemaan kaunista kotiasi, tämä blogi herättää monenlaisia tunteita, etenkin kun kerrot niin kauniisti eläimistäsi :)

Villa Vaalea kirjoitti...

Kiitos kun jätitte terveisenne - ja kiitos vierailusta!

Eläimet ovat olleet minulle aina korvaamattoman tärkeitä, ajoittain jopa liiankin.

Pirre kirjoitti...

enkeletitä... en tidä mulla on vaan ongelmia! 22,20 ja 17 lapsukaiset on ju suuret aina vain kysymyksiä ja semmoisista mistä minä tulee vanhaks!!! vio voi ja lämmin leipä, Pirre