Tanja huomautti, ettei meidän Neiduli ole vielä täällä. Kauhia kömmähdys, vaikka yhtä rakas hän on kun Mio ja Lumikkikin. Tässä siis meidän Neida - ihana ADHD Mittelspitz -tyttönen.



Netta ja Neida uusien ylpeiden äitiensä sylissä :).


Neiduli ja hänen äitinsä


Mamman kaunis tyttö


Neidalle:

"Kun pienet tummansiniset silmät katsoivat ensi kerran silmiini, katsoivat ne heti suoraan sydämeeni."

Kevättä kotiin

Kotiin on tullut pikkuisen uudistusta. Hieman uutta vanhan sekaan.

Omaa kotia kuvatessa tuli mieleen, kuinka lähelle voikin olla niin paljon matkaa toisinaan. Ei pitäisi koskaan tinkiä siitä, mikä on tärkeintä. Tähän voisi taas lainata Saapas Operaation Pekkaa: "Ensin minä, sitten vasta muut. Ellen ensin minä, eivät myöskään muut." Omaa itseä ei saa unohtaa, vaikka toisetkin täytyy ottaa huomioon. Jos ei voi itse hyvin, ei voi lähipiirikään. Ja totta on myös sanonta: "Jos katsoo liian kauan liian kaus, lakkaa näkemästä lähelle."

Muistetaan itsemmekin aina välillä :)!

Joulua 2009

Kodissamme on nyt "ekologinen Joulu". Eli ei mitään uutta. Ja hyvä näin, meille ei tarvita mitään uutta. Tänä Jouluna olen keskittynyt menneesseen. Menneessä ei pidä elää, mutta sitä on välillä hyvä muistella. Voi pysähtyä ja ottaa menneestä oppia tulevaan.

Sain viettää Joulun avomieheni, vanhempieni ja pikkusiskoni perheen kanssa. Lasten kanssa Joulu tuntuu oikealle. Se aito sydämestä kumpuava ilo ja odotus joka heissä on, unohtuu jossain vaiheessa aikuisuutta. Lasten kanssa sen saa taas itselleen hetkeksi takaisin.

Jouluna on hyvää aikaa pystähtymiseen. Täytyy ymmärtää kuinka paljon on, mistä on todella kiitollinen. Ja kuinka kiittäminen unohtuu aina arkisin. Ja unohtuu sanoa, että rakastaa. Onko sitä syytä sanoa, jos tuntuu ettei se tule luonnostaan? Voiko rakkauden näyttää sanojen sijaan oikeissa teoissa? En tiedä onko oikeaa tapaa, itselle oikeaa rakkautta on se, että näyttää sen sanojen sijaan teoissa.

Ukkini nukkuu nyt ensimmäistä Joulua muualla, kuin täällä meidän kanssamme. Ukille haluan kirjoittaa tänne ne samat Samuli Edelmanin sanat, jotka kirjoitin myös haudalle jättämääni korttiin:

"Tunsitko taivaan kaartuvan,
siivillä selkään koskevan.
Kuiskasin sen, et kuullut
- sua rakastan."

Niin rakastan. Kuten muitakin läheisiäni. Toivon, että oppisin sen paremmin näyttämään. Ettei sitä tarvitsisi kertoa vasta kortissa viimeisellä yhteisellä matkalla. Jos en sanoin, niin edes teoin.

Toiset sanat, jotka jäivät soimaan mieleeni tänä Jouluna, ovat aaton hartaudessani kuulemani. Sain kyyneleet silmiini kuunnellessani Konstan Joululaulua. Samalla olin kiitollinen siitä, että oma äitini ja mummoni ovat vielä täällä. Laulun viimeinen säkeistö oli kuitenkin lohduttavan kaunis. Siinä lauletaan:

"Joulun ensimmäisen,
mä olla tallissa härkien sain.
Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan,
sinne saapuivat tietäjät maan.
Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään,
sinun joulusi kauniiksi teen.
Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä
kirkkauteen."

Rakkauden täyteistä Joulua ja alkavaa seuraavaa vuotta meille kaikille. Yritetään osoittaa rakkautemme paremmin silloin, kun on vielä aikaa.

Nuku rauhassa oma ukkini

Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
Aale Tynni: Kaarisilta

Tummennettua kotia

Taas on vierähtänyt tuhottomasti aika viime päivityksestä. Kesällä on valoisaa, vaaleutta tuntui olevan jo pikkaisen liiankin kanssa. Koti sai nyt särmää mustasta ja harmaasta.