Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Nuku rauhassa oma ukkini



Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

Aale Tynni: Kaarisilta

4 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Voi sinua, voimia ja lämpöä, sekä osaanottoni suruusi. Runo oli koskettava, lohdullinen ja kaunis.
Nina

Lena kirjoitti...

Osanottoni ja voimia sinulle. Todella kaunis kirjoitus.

Lena

Anonyymi kirjoitti...

Osaanottoni rakkaan ihmisen poismenon johdosta. Kauniin runon olet löytänyt. Rauhallista joulunaikaa....

Tv. Anna

Unelma-alli kirjoitti...

Sykähdyttävä runo. Voimia Sinulle!