Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


lauantai 26. joulukuuta 2009

Joulua 2009


Kodissamme on nyt "ekologinen Joulu". Eli ei mitään uutta. Ja hyvä näin, meille ei tarvita mitään uutta. Tänä Jouluna olen keskittynyt menneesseen. Menneessä ei pidä elää, mutta sitä on välillä hyvä muistella. Voi pysähtyä ja ottaa menneestä oppia tulevaan.

Sain viettää Joulun avomieheni, vanhempieni ja pikkusiskoni perheen kanssa. Lasten kanssa Joulu tuntuu oikealle. Se aito sydämestä kumpuava ilo ja odotus joka heissä on, unohtuu jossain vaiheessa aikuisuutta. Lasten kanssa sen saa taas itselleen hetkeksi takaisin.

Jouluna on hyvää aikaa pystähtymiseen. Täytyy ymmärtää kuinka paljon on, mistä on todella kiitollinen. Ja kuinka kiittäminen unohtuu aina arkisin. Ja unohtuu sanoa, että rakastaa. Onko sitä syytä sanoa, jos tuntuu ettei se tule luonnostaan? Voiko rakkauden näyttää sanojen sijaan oikeissa teoissa? En tiedä onko oikeaa tapaa, itselle oikeaa rakkautta on se, että näyttää sen sanojen sijaan teoissa.

Ukkini nukkuu nyt ensimmäistä Joulua muualla, kuin täällä meidän kanssamme. Ukille haluan kirjoittaa tänne ne samat Samuli Edelmanin sanat, jotka kirjoitin myös haudalle jättämääni korttiin:

"Tunsitko taivaan kaartuvan,
siivillä selkään koskevan.
Kuiskasin sen, et kuullut
- sua rakastan."

Niin rakastan. Kuten muitakin läheisiäni. Toivon, että oppisin sen paremmin näyttämään. Ettei sitä tarvitsisi kertoa vasta kortissa viimeisellä yhteisellä matkalla. Jos en sanoin, niin edes teoin.

Toiset sanat, jotka jäivät soimaan mieleeni tänä Jouluna, ovat aaton hartaudessani kuulemani. Sain kyyneleet silmiini kuunnellessani Konstan Joululaulua. Samalla olin kiitollinen siitä, että oma äitini ja mummoni ovat vielä täällä. Laulun viimeinen säkeistö oli kuitenkin lohduttavan kaunis. Siinä lauletaan:

"Joulun ensimmäisen,
mä olla tallissa härkien sain.
Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan,
sinne saapuivat tietäjät maan.
Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään,
sinun joulusi kauniiksi teen.
Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä
kirkkauteen."

Rakkauden täyteistä Joulua ja alkavaa seuraavaa vuotta meille kaikille. Yritetään osoittaa rakkautemme paremmin silloin, kun on vielä aikaa.






















2 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Siinä on haastetta meille kaikille! Kaikkea hyvää!

Reetta kirjoitti...

niin kaunista niin kaunista, sekä sanat että kuvat