Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


tiistai 14. elokuuta 2007

Käymme yhdessä ain...


Oletteko koskaan ajattelleet, kuinka pyyteetöntä eläinten välinen ystävyys on?
Se on täyttä, puhdasta rakkautta toinen toistaan kohtaan, suunnatonta surua ja ikävää sekä pakahduttavaa jälleennäkemisen riemua. Kaikki on aitoa ja rehellistä, täysin teeskentelemätöntä.







Osaisiko siitä ottaa jotakin opikseen?








Ei kommentteja: