Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


sunnuntai 14. maaliskuuta 2010


Tanja huomautti, ettei meidän Neiduli ole vielä täällä. Kauhia kömmähdys, vaikka yhtä rakas hän on kun Mio ja Lumikkikin. Tässä siis meidän Neida - ihana ADHD Mittelspitz -tyttönen.



Netta ja Neida uusien ylpeiden äitiensä sylissä :).


Neiduli ja hänen äitinsä


Mamman kaunis tyttö


Neidalle:

"Kun pienet tummansiniset silmät katsoivat ensi kerran silmiini, katsoivat ne heti suoraan sydämeeni."

5 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Ihania pieniä karvapalleroita, on ne niin sulosia ;)

Lena kirjoitti...

Oioioi, aivan ihania söpöläisiä! Voi kun minulla on "koirakuume", 14 vuotta minulla oli koiria, nyt on mennyt jo kaksi vuotta ilman...

Sisustus Sievä kirjoitti...

Voi kun suloisia hauva vauvoja

Anonyymi kirjoitti...

Ihana uusi söpöliini teillä! PS. Runosi ovat tosi kauniita

Veera kirjoitti...

Ihanania. :D Niin on kotisikin. Tulin tännekin ihastelemaan. ;) Aina yhtä kaunista. :D