Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


perjantai 8. elokuuta 2008

Sain jokin hetki sitten aivan mielettömän suloisen lahjan:





Lahjan antajat ovat tässä... heille omistankin toisen runon kirjasta Ystäväni muistokirja:



"Vaik veikin elämä eri teitä,
ei mennyttä koskaan se unhoon heitä.
Soi muistojen kantelo kauniisti vaan,
vaikk' ois soittajat kaukana toisistaan."

- Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitos, lauluvihkokokoelma-

7 kommenttia:

Elsa kirjoitti...

Voi kun on hieno ja nostalginen esine! Toimiiko se?

Terveisin, Elsa

maano kirjoitti...

ihana ...ja mikä upea väri !

tiina kirjoitti...

Kauniin lahjan olet saanut, siis aivan ihana!!!

Hanneloore kirjoitti...

Heippa Villa Vaalean emäntä.
Käyhän kurkkaamassa blogiani sillä siellä on sinulle yllätys!

Blogisi on muuten aivan hurmaava:))

Hanna

Lena kirjoitti...

Aivan ihana ja nostalginen esine! Kuin karamelli!

P.s. Minulla on sinulle jotain blogissani ;-)

Milana kirjoitti...

Mikä kaunotar!!!!!!!!!!!!!!

Villa Vaalea kirjoitti...

Kiitos vieraani!

Kone toimii kyllä, tosin siihen ei laiteta lainkaan alalankaa:). Kovin kestävää tikkiä sillä ei siis tehdä.

Mutta kaunis se on minustakin!