Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


perjantai 25. huhtikuuta 2008

Oma kotini


Minä rakastan tätä kotiani.
Rakastan omaa portinpieltä joka
jaksaa aina odottaa.
Rakastan tuttua tuoksua joka
kertoo että olen perillä.
Rakastan sitä ikävää joka
minulla on kun olen
poissa.



Tämä on minun rauhan tuojani,
minun voimani ammentaja.
Nämä seinät ympäröivät rakkautta,
katkeruus ja viha jääkööt ulkopuolelle,
etsikööt oman kotinsa.




Köyhän miehen hopea ja sinkki - konstailematonta kauneutta ja ryhdikkyyttä.




Avomiehen lapsuuden aarre, nyt jo silmäpuoli nalle tarkkailee vanhalla rautasängyllä arkiaskareitamme.






Löytöjä osto-ja myyntiliikkeen uumenista; valkoisia pitsihansikkaita, puuteria ja ihania vanhoja lettinauhoja.


Hyllyllä joululahja pikkusiskoltani; me siskokset päiväkodissa.





Aarteita vanhojen lasipurkkien kätköissä.


Vanhat aikakauslehdet ovat varsinaisia taideteoksia.



Kukkaset tuovat kevään kotiin.


Vanha metallinen tarjotin on herttainen kaikkine kuhmuineen ja kuluneine pintoineen.




Avomieheni aarteita; mummon ja ukin vanhat liköörilasit, lasikarahvitt lapsuudenkodista.




Tämä on hyvin tärkeä esine avomiehelleni; isosetänsä vanha puukko.

5 kommenttia:

Galmaran kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
jaana kirjoitti...

Ihanat alkusanat upealle kuvasarjalle!
Ihania asetelmia!
Koti on koti!!!

Sarppa kirjoitti...

Upeita kuvia, ihanasta kodistasi josta kyllä huokuu sinun upea kädenjälki

Lena kirjoitti...

Hei!

Tulin vastavierailulle ihastuttavaan blogiisi! Ihania kuvia kauniista kodistasi! Tulen varmasti takaisin!

magi kirjoitti...

Home sweet home!