Nyt on joulukoristeet pakattu odottamaan vuoden 2008 joulua, oikein hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille!
Sain kotiini aarteen, isoukkini tekemän vanhan puusohvan. Siitä on poistettu monta monituista maalikerrosta, mutta jokainen niistä on jättänyt pintaan jälkensä. Jokaisen maalarin siveltimen vedosta on jäänyt merkki.
Minä olen nähnyt noista väreistä vain yhden, oranssin. Kun kosketin sohvan pintaa tänään, vuonna 2008, tunsin suunnatonta pienuutta tuon yhäkin ryhdikkäänä seisovan esineen rinnalla. Samalla tunsin kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistavat enemmän kuin yhden maalikerroksen.
Toivottavasti osaan vaalia aarretta parhaalla mahdollisella tavalla.
2 kommenttia:
uudet vuodet myös sinne! tunteita herätti myös tämä kirjoitus.
Oi mikä ihana sohva, ja mikä hienointa, että se on suvussa säilynyt! Minä se jaksan aina vaan ihmetellä ihmisiä, jotka eivät halua "periä" vanhoja huonekaluja, vaan panevat ne myyntiin....onni meille, joilla ei juuri ole mitä saada perintönä, mutta kuitenkin!
Kauniisti kirjoitat vanhasta huonekalusta ja ihmisistä. On aivan ihana koskettaa kulunutta puuta ja miettiä kuinka moni käsi sitä on aikojen saatossa koskettanut....
Lähetä kommentti