Pikku Mörkö -pupu ei ehtinyt nähdä kuin yhden joulun. Vaikkei hän enää tänä vuonna loikkinutkaan huoneissamme, on hän koko ajan sydämessäni. Hyvää Joulua pieni pupuseni.
Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.
torstai 27. joulukuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti