Saanko puristaa silmäluomet yhteen,
saanko painaa kädet korville.
Saanko mennä omaan maailmaani,
irrottautua tästä, jota en hallitse.
Vai avaisinko silmät, katsoisin suoraan.
Kuuntelisinko nyt, ettei kohta olisi
myöhäistä.
Kömpisinkö esiin, tulisinko luoksenne.
Hyväksyisinkö tämän todellisuuden,
ja yrittäisin osaltani muuttaa sitä
paremmaksi.
Haluan yrittää, vaikka kipu tuleekin heti.
Haluan uskoa, vaikk'en nyt voi estää
kyyneleitä.
Haluan toivoa, että voisin antaa osan voimastani
Teille.
~Minä itse~
Jokelan murhenäytelmän koskettamana,
toivon sydämestäni voimia kaikille sen uhreille.
Ja uhreja ovat kaikki, jotka siihen liittyvät,
tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti