Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Pimenevät illat


Pimenevissä illoissa on parasta tietenkin tuli. Se on elementti, jota tulee kunnoittaa sekä vaalia, parhaillaan se on mykistävän upeaa ja rauhoittavaa. Tuli tuo unenomaisen ja satumaisen tunnelman vaikka keskelle kiireistä työviikkoa.



Syksyn pimeydessä on muutenkin jotain rauhoittavaa ja lohdullista.
Ei tarvitse jaksaa, saa vain olla. Saa käpertyä viltin alle ajattelematta tai suunnittelematta. Saa hengähtää.




Syksystä muistuu aina mieleeni se, kuinka lämpöiseltä ja turvalliselta mummola näyttikään, kun juoksi pimeässä ulkovessasta takaisin mökkiin, verhojen välistä siivilöityvä valo heijastui mustaan iltaan.
Yhtälailla kodikkaan kutsuvalta omakin koti näyttää iltavalaistuksessa, joka kerta portilla miettii hymyillen, miten kotiin onkaan hyvä tulla!

Ei kommentteja: