Olen kai jo oppimassa itseäni, ainakin opettelen. Alan muistamaan millainen olen aina ollut.
Osaan kulkea kohti unelmiani nyt, kun ymmärrän olevani minä.


tiistai 14. elokuuta 2007

Tupakeittiö - keittiö










Ja tältä näyttää keittiön puoli...

Lähes kaikki huonekalumme ovat vanhoja.
Kaikkien esineiden historiaa ei voi tietää, mutta kuvitella voi. Rakastan mielikuvitusleikkejä, onneksi en ole koskaan menettänyt sitä osaa itsestäni.

Vaaleanvihreä lasiovikaappi on esimerkiksi ollut ennenaikaan apteekissa lääkekaappina, sijainnut varmaankin juuri sellaisen pitkän palvelutiskin takana, tiskin etulaidassa kyltti "Älä sylje lattialle".

Tupakeittiön katto on auki ylös harjaan saakka. Paarteiden päällä seipäässä leivät kuivuvat nopeaan.

Pikkusiskoni asuu tällä hetkellä kaukana-kaukana, suurin osa keittiötekstiileistä on löytänyt kotiimme sieltä saakka, osa myös hänen tekemiään.

Keittiön ikkunasta saa ihailla takapihaltamme alkavaa metsää, etenkin talvisin on uskomattoman hienoa keittää lauantai aamuisin mannapuuroa omassa tupakeittiössä, hämmenellä hiljalleen, kuunnella ehkä aamuradiota sekä takka-leivinuunissa ritisevää tulta ja katsella ulkona tanssivia lumihiutaleita. Ei se onni sen monimutkaisempaa ole.

1 kommentti:

Outi kirjoitti...

Onpas teilla kaunistakin kauniimpi koti ja keittiökin vanhoine vaakoineen ja apteekin kaappeineen on hurmaava!!!